Alina Laakso ja hänen kissansa Frankie, eli Frank. Alina muutti Kaunialaan, lähelle Janatuisia. Naapurustossa ei ole vielä näkyillyt Alinan ihannemiehia, tummatukkaisia työntekijöitä, joilla ei ole hattuja. Normaalisti teen simeille vahvasti siistin, menevän ja toimeliaan luonteen, mutta tällä kertaa Alinan kanssa panostin jokseenkin myös mukavuuteen ja leikkisyyteen. Alina on sottapytty (4), menevä (8), laiskanpuoleinen (4), leikkisä (5) ja kiltti (5). Nuorukaisella on mammonatavoite, ja joskus hän tahtoo vielä tienata 100 000 simeleonia kerralla! Alinan kissa Frank on olevinaan abessialainen uros komealla juovikkaalla turkilla. Frankie on nokkela, itsenäinen, laiska, riitaisa, mutta silti todella siisti.
Ensimmäiseksi tuli posti nuorelta postinkantajaherralta, Tarmolta. Alina jutteli vähän aikaa Tarmon kanssa, ennen kuin aloitti töiden etsimisen. Alinasta Frank oli oikein hauska kissa ja sopi mainiosti viihdealalle statiksiksi. Samalla ropsahti Alinallekin muutama sata tavoitepistettä. Itselleen hän löysi myös työn, lakiuralta arkistonhoitajana. Siitä ropsahti pari tuhatta tavoitepistettä. Seuraavaksi Alinan näköpiiriin kantautui Doris, kaunis ja nuori posteljooni. Laakson likka kävi oitis tekemässä tuttavuutta tämän Doris Pelkosen kanssa. He ystävystyivät ja hengailivat iltaan asti, kunnes Doris muisti, että hänellä oli postia jaettavana.
Työpäivän jälkeen Alina ylennettiin asianajajatoimiston vastaanottovirkailijaksi. Palkkakin parani sadasta kahdeskymmenestä simeleonista reiluun kahteensataan. Alinalla ja Frankilla oli samat työnajat, joten heidän suhteensa onnistui paremmin. Lisäksi Frankin täytyi osata puhua, jotta se pääsisi sijaisnäyttelijäksi. Niinpä Alina ja Frank opettelivat illalla yhdessä puhumaan kuin äiti ja taapero konsanaan.
Aamulla Alina huomasi, että satoi lunta! Lumi ei kuitenkaan jäänyt maahan, joten Alina päätti jatkaa aamutoimiaan normaalisti. Hän herää joka aamu viideltä, antaa kissalle ruoan, käy vessassa ja suihkussa, jonka jälkeen jatkaa lihavoileipä- tai muroaamiaisella. Sitten jos aikaa jää, Alina leikkii Frankin kanssa. Tänään jäi aikaa, joten kissa ja tyttö pitivät hupia. Työpäivän jälkeen Alina alennettiin taas arkistohoitajaksi urakysymyksen takia. Ärsyttävä rouva Pää-Viirala oli halunnut herra Yli-Näätälän asianajajakseen. Alina olisi voinut jättää rouvan soittelut huomioimatta tai ylipuhua herra Yli-Näätälän ottamaan tapauksen. Kaikki tai ei mitään, ja Alina ylipuhui herran. Yli-Näätälä oli vihainen Alinalle, sillä rouva olisi halunnut haastaa talven oikeuteen kukkiensa kuolemisen vuoksi. Frankiellämme oli hyviä uutisia Alinalle! Se oli ylennetty sijaisnäyttelijäksi!
Jääkaappi ammotti tyhjyyttään, eikä viidelläkympillä saa edes ruokatavaroita kotiin. Alinan jalkoja kolotti, eikä hän olisi jaksanut kävellä kaupungille ruokaa ostamaan. Hän huokaisi ja soitti pitsan itsellensä. Frankien palkkarahoilla pojalle ostettiin raapimispuu ja leluhiiri seinälelun lisäksi.
Alina hotkaisi kiljuvaan nälkäänsä viisi pitsasiivua ja lihoi yli mitoistaan. Hän käänsi pienen televisionsa ja aloitti jumppaamisen. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, sillä lattia oli kova ja niskat tulivat kipeiksi, tai niin Alina sanoi noustessaan ylös ja nakellessaan niskojaan. Kello lähenteli jo yhdeksää, Alinan nukkumaanmenoaikaa, joten neito päätti käydä asioimassa vessassa suihkun merkeissä.
Pihamaalla oli kuitenkin vallan suloinen kulkukoira, schipperkevanhus Siiri, jonka kanssa Alina tuli hyvin juttuun. Alina telmi vähän aikaa Siirin kanssa, kunnes meni sänkyynsä nukkumaan. Yöllä hän näki unta, että hän adoptoi Siirin itselleen, pelastaen sen katukoiran elämältä. Kunpa Siiri tulisi uudelleen vielä Alinan tontille!
Alina lähti aamulla töihin arkistonhoitajana, muttei saanut ylennystä. Frankiekään ei saanut ylennystä, muttei sen koommin myöskään alennusta, vaan toi taloon ruhtinaallisen palkkansa. Alinan maalaustaidot olivat vielä vähän hukassa, vaikka edelliset maalaukset olivatkin menneet hintaa 2 § ja 36 §. Tämä esittää Frankia.
